Tämä kolumni (HS 26.2.2013) on jo piakkoin vuoden vanha, mutta sen sisältävä viesti ei vanhene koskaan. Ne jotka ei jaksa käydä linkin takaa juttua lukemassa niin tiivistän kolumnin ydinajatukset lainaamalla tekstiä tähän:
''Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan.''
''Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu.''
Jep, siinä ne oli. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut niin pohdiskelen omaa onnellisuuttanu usein. Olen vasta parin viime vuoden aikana tiedostanut saman asian kuin mitä tämän postauksessa lukee. Niin yksinkertainen juttu -mutta onko sittenkään?
Olen aikamoinen tunteilla eläjä ja erinomainen draamantaitaja. Silloin kun surettaa, ahdistaa, vituttaa tai masentaa niin sitä tunnettahan eletään silloin vereslihalla. On ollut melkoinen haaste opetella näkemään asioita eri perspektiiveistä ja hyväksymään sen, että minä itse ohjaan itseäni siihen suuntaan, minne haluan mennä. Opettelu jatkuu edelleen!
Aikaisemmin luotin ajelehtimiseen ja tottakai tietty spontaanius on mukana elämässäni edelleenkin. Mutta vasta aikuisempana olen alkanut kantaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani ja välittämään onnellisuudestani niin, että ihan oikeasti annan sille arvoa.
 |
| kuva |
Sata syytä olla onnellinen #7
Pohdiskelu, itsestä oppiminen, oivallukset, inspiroituminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti